Toisenlainen vaali
24.09.2011 12:11
On jälleen vaalin aika. Tällä kertaa tosin hyvin erilaisen kuin aikaisemmin käymäni kunta- ja eduskuntavaalit, sillä nyt on kyse Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtajavaalista.
SuPerin puheenjohtajana on ollut jo yli 11 vuoden ajan Juhani Palomäki. Hän jää ensi kesänä eläkkeelle ja nyt käydään pitkästä aikaa oikea kisa puheenjohtajapaikasta. Tähän mennessä vaaliin on ilmoittautunut lisäkseni kolme ehdokasta, mutta vaaliin voi lähteä mukaan vielä kesäkuussa pidettävässä liittokokouksessakin.
Me neljä tähän mennessä mukaan ilmoittautunutta ehdokasta olemme kiertäneet syyskuun alusta suurimpia kaupunkeja tutustuen superilaisten työpaikkoihin. Takana on 12 paikkakuntaa ja syksylle jäljellä on 8, keväällä sitten toinen mokoma. Kiertuepäivään kuuluu lehdistötilaisuus puolilta päivin ja kiireisen tapahtumapäivän kruunaa jäsenilta, jossa jäsenillä on mahdollisuus esittää ehdokkaille kysymyksiä.
Yhtälö on hieman haastava: kolmivuorotyö, palkattomat kiertuepäivät, opinnot ja perhe. Aika haipakkaahan tämä on tähän saakka ollut, mutta en valita. Ei se leppoisimmasta päästä ole liiton puheenjohtajan toimenkuvakaan ja siihenhän tämä on oivaa valmennusta. Kiertuepäivät ovat mielenkiintoisia ja on todella antoisaa käydä tutustumassa jäsenten työpaikkoihin ja samalla kuulla heidän mietteitään.
Jäseniltojen paneelikeskustelu se vasta mielenkiintoinen onkin! Jäsentilaisuudet kulkevat aina samalla kaavalla; aluksi me ehdokkaat pidämme kymmenen minuutin esittäytymis- ja alustuspuheenvuoron jostakin ennalta valitusta aiheesta. Sen jälkeen onkin sana vapaa ja reilun tunnin ajan jäsenillä on mahdollisuus saada kysymyksillään selville oma puheenjohtajaehdokkaansa. Olemme asiakysymyksissä tylsistyttävän yksimielisiä, joten eroavaisuudet löytyvätkin persoonasta.
Minä olen porukan nuorin, 34-vuotias ja koen sen vahvuudekseni. Minulla on laaja ja monipuolinen kokemus hoito- ja järjestötyöstä, mutta olen kuitenkin säilyttänyt innostukseni toimintaan ja kehittämiseen. Pidän erittäin tärkeänä toiminnalle jäseniltä tulevaa viestiä ja toiminnan kehittämisen punaisena lankana jäsenten tarpeita. Yksi mielestäni tärkeä ja huomionarvoinen asia on, että minä olen taustaltani lähihoitaja. Pitkästi yli puolet SuPerin jäsenistä on suorittanut lähihoitajatutkinnon.
Olen saanut kiertueen aikana todella paljon positiivista palautetta. Se on hyvin tärkeää ja auttaa jaksamaan. Se myös kannustaa tsemppaamaan tässä ajankäytöllisesti erittäin haastavassa tilanteessa, sillä tiedän, että tähän kampanjaan laittamani satsaukset eivät ole olleet turhia, kun niin moni jäsen jakaa samansisältöiset ajatukset kanssani.
Minulta on paljon kyselty poliittisista luottamustehtävistäni ja poliittisesta tulevaisuudestani. Olen tällä hetkellä enemmän kuin korviani myöten mukana Vantaan kuntapolitiikassa. Olen suuresti kiitollinen siitä opista ja ymmärryksestä, jonka olen näinä seitsemänä vuonna yhteiskunnastamme saanut ja kerryttänyt. Mikään muu kurssi tai koulu ei ole samalla tavalla puheenjohtajatehtävään valmentanut mm. neuvottelutaitoineen ja taloudellisen ymmärtämisen kautta. Tosin kulunut aikakin on verrattain pitkä. Täten kuitenkin ilmoitan, että jos tulen valituksi SuPerin puheenjohtajaksi luovun poliittisista luottamustehtävistäni enkä ole ehdokkaana kunta- enkä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä on ihan ajankäyttöön perustuva päätös.
Hoidan tietysti tunnollisesti luottamustehtäväni, jotka minulla nyt on. Tällä hetkellä puheenjohtajakierros vie aikaa ja sen vuoksi olen joutunut olemaan poissa esimerkiksi kaupunginhallituksen kokouksista, mutta turnee päättyy 19.10. ja sen jälkeen koittaa taas normiarki töineen ja kokouksineen. Kokouksiin pääsyä enemmän kuitenkin odotan, että aikatauluni sallii pitkälle juoksulenkille pääsemisen. Touhukasta syksyä myös sinulle!
3031 fania!
25.04.2011 21:16
Jännittävästä vaali-illasta on vierähtänyt viikko ja pääsiäinenkin ehti väliin pysäyttämään arkisen aherruksen. Ehkäpä on hyväkin, että aikaa ennätti vierähtämään ennen omaa vaalianalyysiäni. (Mahdanko näin antaa itselleni “luvan” pitkälle kirjoitustauolle?)
Kokonaisäänimääräni on 3031, joka oli minulle kieltämättä pienoinen pettymys. Sitten toisaalta pohdittuna yli 3000 ihmistä on hurja määrä ja ajatella, että niin moni oli sitä mieltä, että juuri minä olisin ollut kaikista paras ihminen edustamaan heitä eduskunnassa. Että kyllä voin olla todella tyytyväinen äänimäärään, vaikka lopputulos ei ollutkaan toivomani kaltainen.
Olen itsekseni pohtinut syitä siihen, ettei ääniä tullut niin runsaasti kuin olisin toivonut. Ensimmäinen selitys on, että hoitoalan ammattilaisten antamat äänet suuntautuivatkin tällä kerralla Perussuomalaisten laariin. Uudeltamaalta meni läpi kaksi superilaista hoitajaa (tosin omaani pienemmillä äänimäärillä ja se vähän harmittaa…), joten hoitajien äänet jaettiinkin tällä kerralla meidän kolmen kesken, kun edelliskerralla sain olla yksinäni nauttimassa hedelmistä.
Mutta toisaalta. Minulla oli aivan mahtava kampanja! Teimme tukiryhmäni kanssa hurjasti töitä ja hymyssäsuin. Teimme kaiken sen, johon resurssit riittivät, joten mikään ei jäänyt harmittamaan tai selittämään sitä, ettei läpimenoa saavutettu. Kampanjatyöhön osallistuvia ihmisiä tosin olisi voinut olla enemmän, mutta siinäkin tein parhaani. Kaikille tavalla tai toisella kampanjaani osallistuneille olen niin kiitollinen. Olen parhaillaan miettimässä keinoa, kuinka kiitollisuuteni osoittaisin nyt, kun niitä eduskunnan vierailuja tai saunailtoja ei olekaan tulossa…
Vaikka eduskuntapaikkaa ei näissä vaaleissa tullutkaan en kuitenkaan ole murheenmurtama tai masentunut. Päin vastoin. Nyt on aika edistää opintoja parin kuukauden ajan huippunopeudella ja olen loistavassa tilanteessa uraani ajatellen. Olen avoinna kaikille mahdollisuuksille, joten mielenkiintoisia tarjouksia järjestöpuolelta otetaan vastaan. Kaikenlaista hauskaa onkin jo ilmaantunut, mutta toistaiseksi harkinnassa on vasta yksi…
Lisää liksaa hoitajille!
08.04.2011 23:09
Kaikki varmaan muistavat edellisten eduskuntavaalien alla käydyn kiivaan keskustelun hoitoalan palkkauksen jälkeenjääneisyydestä. Itsekin pidin tätä teemaa 2007 eduskuntavaaleissa yllä.
Hoitajat eivät myöskään ole unohtaneet niitä lupauksia, joita puolueet neljä vuotta sitten lupailivat. Eipä vain ole tilinauhassa näkynyt Sari Sairaanhoitajallakaan sitä viittäsataa euroa, joka heille luvattiin. Ei siis lainkaan hämmästytä, jos “pientä” luottamuspulaa katteettomia lupauksia antaneita ehdokkaita / valittuja edustajia ja puoluetta kohtaan on edelleen havaittavissa.
Minä olen edelleen sitä mieltä, että hoitoalan palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Hoitoalan palkkaus ei kohene ilman valtion vastaantuloa kuntien talouden ollessa edelleen hyvin haasteellinen, vaikka kohenemista onkin parissa vuodessa tapahtunut.
Viimeksi tänään keskustelin terveysasemalla työskentelevän sairaanhoitajan kanssa, joka kuvasi hyvin sitä taloudellista mahdottomuutta, joka hänen perheessään on. Hän on yksinhuoltaja ja päivätyössä. Pelkällä peruspalkalla on tultava toimeen, kun ei tule ilta-, yö- eikä pyhälisiä ja on uransa alkutaipaleella eikä vielä ole mitään “kalkkislisiäkään” kertynyt. Tammikuusta alkaen hänen on pitänyt säästää lasten harrastuksista, että riittää rahaa ruokaan. Tämä ei voi jatkua tällä tavoin!
Samaan aikaan nykyisen hallituksen toimesta pohditaan mm. eläkeiän korottamista, asuntolainavähennyksen poistamista ja ALV:n korottamista. Nämä kaikki toimet iskisivät kovimmin pieni- ja keskituloiseen eli mm. hoitoalan henkilön lompakolle. Kannattaneekin miettiä erityisen tarkoin mitä puoluetta ja minkälaista ehdokasta näissä vaaleissa äänestää.
Teenkö ehdokkaana vaalityötä itselleni vai muille?
26.03.2011 9:39
Vaalityötä tehdessäni olen havainnut muutoksen tapahtuneen äänestäjien asenteissa tässä parin-kolmen viikon aikana. Aikaisemmin keskusteluissa saattoi vilahdella kehuja nousukiidon siivittämän puolueen suuntaan tai hallituspuolueille heidän tekemisistään. Näin siis saattoi käydä, jos oma keskittymiseni pääsi herpaantumaan enkä kyennyt pitämään keskustelua omassa viestissäni ja SDP:n tavoitteissa.
Päätin jo kampanjan alkuvaiheissa, että minä keskityn tekemään vaalikampanjaa itselleni ja omalle puolueelleni. Jätän muiden kampanjoinnin ja mainostamiset heille itselleen. Olenkin vähän hämmästellen kuunnellut muiden ehdokkaiden juttuja ja kovaäänistä selitystä muiden tekemisistä ja muiden puolueiden markkinoimisesta, sillä joka kerta kun mainitset toisen puolueen nimen tai ehdokkaan/ministerin/kansanedustajan se on mainosta heidän suuntaansa. Minulla ei ole varaa tehdä työtä muiden kampanjan siivittämiseksi. Eri asia tietysti on vaaliväitteyt ja haasteet, jossa käydään julkista keskustelua ja tavoitteena on kaivella erot puolueiden ohjelmista ja ehdokkaiden mielipiteissä.
Järvenpäässä juttusilleni tuli nainen, joka kertoi lukeneensa esittelyni SuPer-lehdestä. Hän oli parhaillaan lomalla, jota vietti miehensä kanssa mökillä. Saatuaan tiedon, että olen tulossa torstaina käymään vaalityön merkeissä Järvenpäässä hän keskeytti mökkeilyn ja tuli kaupunkiin varta vasten tapaamaan minua. Hän tahtoi selvittää, että äänestääkö järvenpääläistä ehdokasta, kuten hänellä on ollut tapana vai antaako äänensä minulle, vaikka olen vantaalainen, mutta kuitenkin superilainen. Ollapa enemmän näin aktiivisia ihmisiä, jotka näkevät vaivaa ehdokkaansa valitsemiseksi!
Lopputulos äänen kohdistumisesta jää vain tämän rouvan itsensä tietoon, mutta siitä huolimatta ja tämänkaltaisen kansalaisaktiivisuuden kannustamana teen innolla vaalityötä ja toivon reitilleni hienoja kohtaamisia jokaiselle päivälle loppukampanja-ajalle!
Järjen sankarit
17.03.2011 18:56
Minna Canthin päivänä 19.3. liput liehukoot!
Ystäväni kertoi häntä huvittaneesta ajatusvirheestään Ateneumissa meneillään olevaa näyttelyä koskien. Hän oli suunnitellut menevänsä katsomaan ”Arjen sankareita” – naisten kuvia naisista.
Uutispäivä Demarin ”kolmen konkarin” enemmän tai vähemmän hyödylliset vaalityövinkit saivat hänet kaipaamaan mieskonkareiden rinnalle naissankareiden puheenvuoroja arkisesta vaalityöstä ja muustakin elämästä. Tämä miltei naisia suosiva toive palautti mieleen Demarissa olleen artikkelin kahdesta ehdokkaasta (Jesca ja Nasima) tutustumassa taidenäyttelyyn; ehkä siinä oli kytkentä naissankareihin.
”Arjen sankarit” on toistaiseksi näkemättä, mutta oletettavasti se on ”sukupuolineutraali” näyttely. Konkareita ja sankareita ikään ja sukupuoleen katsomatta tarvitaan ehdokkaiksi ja heidän avukseen vaalityöhön ja -voittoon. Järjen sankareina pidän kuitenkin nimenomaan naisia, jotka – kaiken yhdenvertaisuuden ja jakamisen jälkeen – vieläkin suurimmalta osin kotitöistä vastaten sovittavat yhteen työtään, perhe-elämäänsä ja henkilökohtaisia tavoitteitaan.
Vaalityötä positiivisella sykkeellä -ja palautteella =)
09.03.2011 17:43
Onpa mukavaa tehdä vaalityötä, kun ihmiset ovat vastaanottavaisia ja kiinnostuneita asioista! Parin viikon aikana on tapahtunut ihmisten asenneilmastossa suuri muutos, sillä nyt he tuntuvat aktivoituneen kovasti vaalien suhteen ja ehdokkaan etsimisessä. Mielipiteitä kysellään ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Usein kysyjällä on itsellä vankka ajatus kysymästään aiheesta ja nyt hän etsii ehdokasta, joka ajattelee samalla tavalla. Nämä ovatkin hankalia tilanteita, sillä usein kysyjällä itsellään on vankempi tietopohja kuin meillä ehdokkailla etenkin jos kyse on hyvin yksityiskohtaisesta aiheesta. Nämä tilanteet olen päättänyt ottaa oppimisen kannalta, sillä silloin on tuhannen taalan paikka saada lisää tietoa. Usein se tosin saattaa olla vähän mielipiteellä värittynyttä, mutta pääosiltaan kunnossa.
Olen huomannut, että ihmiset lähestyvät ehdokkaita nykyään paremmin ja rohkeammin kuin vielä muutama viikko sitten. He ovat usein tietoisia puolueiden gallupmittauksista ja tahtovat tulla ihan paikan päälle kertomaan kannattavansa demareita. Moni keskustelukumppani on myös sanonut, ettei puoluetausta merkitse heille juurikaan, enemmänkin ehdokas itse ja hänen mielipiteensä.
Kaiken kaikkiaan on parhaillaan tosi kiva tunnelma tehdä vaalityötä ja positiivinen palaute kannustaa jatkamaan ympäri Uuttamaata!
Terveisiä eläkeläisiltä: Epäkohtia löytyy!
22.02.2011 21:48
Olin tänään tapaamassa Rekolan Eläkkeensaajia heidän kerhossaan. Paimenentien palvelutalon kerhotila olikin täynnä aktiivisia eläkeläisiä. Alkajaisiksi kerroin itsestäni ja eduskuntavaalikampanjasta ja sitten sain kysymyksiä vastattavakseni. Aika monta ja pari yllättävääkin epäkohtaa tästä meidän kultaisen kotimaamme järjestelmistä löytyy. Työnsarkaa siis riittää ja tilausta olisi kaltaiselleni viestinviejälle Arkadianmäellä. =)
Eläkeläiset vaativat korjausta mm. oikeudenmukaisempaa kohtelua leskeksi jäävän perintöverotukseen. Ei ole oikein, että puolison kuoltua joutuu maksamaan perintöveroa yhdessä maksetusta omaisuudesta, esimerkiksi omasta kodista.
Eläkeläiset myös hämmästelivät köyhimpien lapsiperheiden lapsilisän kohtaloa. Ministeri Risikko on sitä mieltä, että on ihan ok, että köyhän lapsiperheen hakiessa toimeentulotukea se lasketaan perheen tuloiksi ja täten vähentää toimeentulotuen määrää. Hyvin toimeentuleville perheille oikeus lapsilisään sen sijaan tahdotaan säilyttää.
Yhtä epäoikeudenmukainen järjestelmä on kotitalousvähennys, sillä ellei maksa veroja vähintään 3000 euroa vuodessa ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen lainkaan. Tätä minä en tiennyt aikaisemmin. Nyt tapasin rouvan, kenen kodissa oli tapahtunut vesivahinko. Kotivakuutus korvaa osan remonttikustannuksista, mutta valtaosa lankeaa itselle maksettavaksi. Eikä rahaa yksinkertaisesti ole eikä kotitalousvähennykseenkään ole oikeutta, kun vuotuisten verojen summa jää alle tuon 3000 rajapyykin.
Keskustelimme myös eläkeläisten keskuudessa tutuksi ja ennalta arvattavaksi keskustelun aiheesta nimeltä taitettu indeksi. Osa haikaili sen perään, mutta kuulimme myös sitä kritisoivan puheenvuoron. Ja sitä en pitänyt minä, tarkennan vielä.
Muita keskustelunaiheita oli mm. HUS:n kaavailema osakeyhtiö, vanhusten hoito ja sen laatu, vaalipiiri, vanhusten ateriapalvelu, kuntapalvelujen yksityistäminen sekä opiskelu.
Keskustelun jälkeen mittailin vielä verensokereita niin paljon, että mukaan pakkaamani liuskat loppuivat kesken. Tällä kertaa mitattavien joukossa ei ollut erityisen “makeita” henkilöitä ja keskiarvo mittaustuloksille olikin loistava 5,9.
Tilaisuuden päätteeksi kerhossa järjestettiin arpajaiset, jossa palkintoina oli kovasti risteilylahjakortteja. Eräs rouva oli ylivoimainen voittomagneetti ja loppujen lopuksi hänelle kertyi 6 risteilylahjakorttia. Ollapa tuollainen arpaonni!
Nuoret eivät tahdo laskea äänestysikärajaa
14.02.2011 20:11
Minua hämmästyttää suunnitelmat äänestysikärajan laskemisesta. Olen nyt noin puolen vuoden ajan vaalityön yhteydessä keskustellut asiasta nuorten itsensä kanssa, viimeksi tänään Porvoossa. Kautta linjan, paikkakuntaan katsomatta nuoret itse eivät kannata äänestysiän laskemista. Muutamia nuoria per tapahtuma saan päinvastaisia mielipiteitä (eli kannattavat äänestysiän laskemista 16 ikävuoteen), mutta mitään kirjallista osoitusta selvityksestäni minulla ei ole. Jako on suurinpiirtein siten, että kolme kymmenestä kannattaa äänestysiän laskemista.
Esitän nuorten mielestä hankalia kysymyksiä:
- Kannatatko äänestysikärajan laskemista?
- Perustelut mielipiteellesi.
- Jos saisit / saat äänestää, millä perusteella valitset ehdokkaasi?
Jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla moni menettää mielenkiintonsa eikä osaa oikeastaan edes vastata. Silloin nuori on usein samaa mieltä kuin kaverinsa, joka saa mielipiteensä sanottua nopeammin.
Yleisimpiä perusteluita äänestysiän laskemiseksi ovat olleet ylipäätään halu saada lisää valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia, “Olis vaan kivaa äänestää.” ja kyllä nuoriltakin pitää kysyä. Näiden kuukausien aikana kaikista parhaimman perustelun kuuin tänään. “Silloin nuoret saattaisivat kiinnostua ja innostua enemmän yhteiskunnallisista asioista, kun kerrottaisiin koulussa, että tämä on ajankohtaista teille nyt eikä vasta sitten täysi-ikäisenä.” Nämä ikärajan laskemista kannattavat nuoret kuitenkin itsekin epäilivät jopa omaa äänestämistään, mutta varsinkin äänestysprosentin nousemista jos ikärajaa laskettaisiin.
Moni nuori, joka kannattaa äänestysiän säilyttämistä ennallaan, epäilee nuorten kypsyyttä tehdä valintoja vielä 16-vuotiaana. Nämä nuoret ihan järkevästi kyseenalaistavat myös oman tietämyksensä puolueiden eroavaisuuksista ja jopa maamme päätöksentekojärjestelmästä. He toivovat enemmän tietoa puolueista ja nuorisojärjestöjen näkymistä opetuksessa. Mielenkiintoa ja kiinnostusta olisi, joten siitä ei sovi nuoria syyttää.
Ehdokkaan valinta -kysymykseen saamani vastaukset ovatkin mielenkiintoisia. Osa nuorista toimii kuten valveutuneet “aikuiset” äänestäjätkin eli selvittävät ehdokkaan ajatuksia ja mielipiteitä ja sen perusteella ratkaisevat kenelle antavat / antaisivat äänensä. Osa tekisi / tekee ratkaisunsa kavereiden tai vanhempien mielipiteiden perusteella. Siihen päättyivätkin hyvät keinot. Osa päättää / päättäisi ehdokkaansa ulkonäön perusteella. =/ Valtaosa haastattelemistani nuorista ei kuitenkaan osaa vastata tapaa, jolla ehdokkaan valinnan tekevät / tekisivät.
Olen aina ollut sitä mieltä, että asioita päätettäessä ja linjauksia tehtäessä on mielipidettä kysyttävä ja selvitettävä itse kohderyhmältä. Jos nuoret itse eivät innokkaasti kannata äänestysikärajan laskemista ei asian selvittämistä ole mielekästä jatkaa.
Minun Metropolini
14.01.2011 14:12
Sitä on nyt lomat lusittu ja pyhät totisesti taakse jäänyttä elämää, sillä viime päivät on ollut pelkkää kuntaliitos- ja seutuhallintomallisettiä, että vähän alkaa teemat jo kyllästyttää. Kyseessä on Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistymisen eduista ja haitoista tehty selvitys ja Uudenmaan 14 kunnan yhdessä laatiman seutuhallintoa selvittäneen selvitysten käsitteleminen. Nämä asiat ovat akuutteja juuri nyt, koska Vantaan kaupunginvaltuusto tekee päätöksensä tammikuun viimeinen päivä siitä, että jatketaanko Vantaan ja Helsingin kaupunkien yhdistämisselvityksiä lain edellyttämällä tavalla vai ei. Me kaupunginhallituksessa käsittelemme asiaa jo maanantaina.
Minulta on kysytty, että minkälainen olisi minun Metropolini. No se olisi tällainen:
Alueella asuisi erilaisia ihmisiä solassa sovussa keskenään, ei maahanmuuttajakeskittymiä eikä hyvin toimeentulevien alueita vallihaudoilla ympäröitynä. Minun metropolini palvelut olisi kehitetty ja järjestetty asukkaiden tarpeita vastaavaksi laatua unohtamatta. Ideaalimetropoli koostuisi useasta itsenäisestä kunnasta, jotka järjestävät yhteistyössä palveluita. Maankäyttö, kaavoitus ja ympäristöpalvelut suunniteltaisiin yhteistyössä koko alueen tarpeet huomioiden. Joukkoliikenteessä matkalipun hinta määräytyisi matkan eikä kuntarajojen mukaan. Itsenäiset kunnat päättäisivät jatkossakin mm. verotuksesta, päiväkotipaikoista, vanhusten kotihoidosta ja koulujen opetussuunnitelmien painotuksista sekä huolehtisivat paikallisdemokratian ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumisesta.
Tämä kaikki olisi mahdollista toteuttaa kehittämällä alueen kuntien ja kaupunkien välistä yhteistyötä perustamalla yhteinen seutukunnallinen toimielin ja säilyttämällä itsenäinen Vantaa. Tällöin voittajina olisivat kaikki osapuolet ja etenkin kuntalaiset, joiden palvelut paranisivat.
Hyvää Joulua!
20.12.2010 15:58
Tässä vähän yhteenvetoa haipakasta syksystä itsellenikin joulumielen saavuttamiseksi. Jos ihan yhdellä lauseella pitäisi kulunutta syksyä kuvata niin tiivistäisin sen näin:
Suuria asioita on käsitelty päätöksenteossa, aktiivisesti on pyöritetty vaalikampanjaa, tavattoman paljon ollut työmatkoja, välillä vähän huonoa omaatuntoa perheestä, mutta ihan hirmumielenkiintoista ja palkitsevaa.
Monenlaisia tunteita siis syksy on pitänyt sisällään; onnistumisia, tappioita, iloa ja toivoa. Välillä myötähäpeääkin. Kuukausiin mahtuu huomattavasti enemmän iloa ja vatsanpohjaan sattuvaa naurua kuin kiukkua ja pettymystä. Kaupunginvaltuustoryhmämme on toiminut hyvin yhteen ja hallitusryhmässä on tosi hyvä henki. Näihin ihmisiin voi luottaa ja se jos jokin on tärkeää, jotta ylipäätään jaksaa tässä pyörityksessä.
Syksyn aikana on saatu kaikkien Helsingin ja Vantaan kaupunkien mahdollista yhdistämistä selvittäneiden työryhmien raportit ja päätös asian suhteen tehdään tammikuussa. Minä kannatan itsenäistä Vantaata jatkossakin. (Seutulipun hinta ei laskisi, vaikka kaupungit yhdistettäisiin.) Ja seutuselvityksiä on käytössä useampiakin. Mutta nämä on vasta tammikuun asioita, joten niistä enemmän lähempänä. Olemme käsitelleet kaupunginhallituksessa myös lukuisia lausuntoja ympäristöön, naapurikuntien asemakaavoihin, rakennushankkeisiin ja lainsäädäntöön liittyen. Satoja sivuja selvityksiä ja asiakirjoja…
Edusnkuntavaalikampanjassa on tehty ankarasti töitä. Olemme osallistuneet tukiryhmän kanssa monille markkinoille ja tapahtumiin. Omia tilaisuuksia on järjestetty ja kutsuttuina on edustettu muiden järjestämissä. Nöyrä kiitos tässä kohdin aktiiviselle tukiryhmälleni, joka säitä pelkäämättä on lähtenyt tuekseni yhteen jos toiseenkin “häppeninkiin”.
Hassua on, että välillä vaalikampanjan, töiden ja perheen yhteensovittaminen on ollut erittäinkin haasteellista, päällimmäisenä ajatuksena kampanjoinnista on sen hauskuus. Minusta on aidosti kiva tavata erilaisia ihmisiä, käydä kipakoitakin keskusteluja, mitata verensokereita lumipyryssä, jakaa esitteitä ja perustella mielipiteitäni kohtaamilleni henkilöille. Tykkään siis tästä touhusta! =)
Syksy on kuitenkin ollut tosi rankka ja joulutauko tulee tarpeeseen. Aion pitää kampanjoinnissa kolmen viikon tauon, jonka pyhitän 100%:sesti perheelleni. Tammikuussa sitten jatketaan uusin voimin.
Toivottavasti sinun jouluusi kuuluu tärkeät ihmiset, hiljentyminen ja herkuttelu. Tunnelmallista ja ihanaa Joulua!
1 2 Seuraava »