SuPer-Mari

30.08.2010 10:12

Olen Mari Niemi-Saari, 34 -vuotias lähihoitaja ja perheenäiti Vantaalta.

Olen ammatiltani lähihoitaja, vuosimallia -95. Olin hoitotyössä opintojen päätyttyä Espoossa Puolarmetsän sairaalassa, sittemmin Vantaalla Myyrinkodissa ja Peijaksen sairaalan sisätautiosastoilla. Tällä hetkellä toimin Helsingin kaupungin lastensuojelussa ohjaajana. Olen kiireellisesti huostaanotettujen 13-18 -vuotiaiden arviointi -ja vastaanottoyksikössä. Työni on kolmivuorotyöstä ja tykkään siitä kovasti.

Toimin SuPerin kehittämisyksikössä suunnittelijana 2003-2011. Päätehtäväni oli opiskelijatyö, mutta toki kahdeksaan vuoteen järjestötyössä mahtuu paljon muutakin. Käynnistin SuPerin nuorten toiminnan ja tein tiivistä yhteistyötä muiden liittojen toimihenkilöiden kanssa. Pidimme kaksipäiväisiä PeSu-koulutuksia kollegani kanssa viiden vuoden ajan tavaten satoja superilaisia. Jouduin irtisanoutumaan suunnittelijan työstä, sillä liiton säännöt edellyttivät niin. Sääntöjen mukaan toimihenkilö ei ole vaalikelpoinen puheenjohtajavaalissa.

Hoitotyötä saan toteuttaa kotona, sillä kumpikin tyttäristämme on pitkäaikaissairaita. Kaisulla (14 v) oli jo sikiöaikana kallon luut luutuneet ja eikä aivoilla ollut tarpeeksi tilaa kehittyä. Tämä havaittiin kuitenkin kolme vuotta myöhässä ja silloin hänelle jouduttiin tekemään massiivinen kallon laajennusleikkaus. Leikkauksesta huolimatta hänelle jäi hankaluuksia lähimuistiin ja hahmottamiseen. Niistä sitten taas seuraa oppimisvaikeuksia koulussa. Neiti on kuitenkin tavattoman sitkeä ja ahkera, joten tulee varmasti olemaan hyödyksi yhteiskunnallemme ja maksamaan saamansa hoidon takaisin.
Siiri (12 v) on diabeetikko. Hän sairastui alle 2-vuotiaana ilmeisesti tavallisen vatsataudin jälkitautina. Lasten diabetes vaatii yleensä aina insuliinihoidon. Siirillä on ollut käytössä insuliinipumppu jo vuosia. Se helpottaa elämää huomattavasti, mutta jatkuvasta yrittämisestämme huolimatta verensokerit heilahtelevat matalista korkeisiin, mutta se kuulemma kuuluu diabetekseen. Oikeastaan diabeteksen myötävaikuttamana siirryin sairaalan kolmivuorotyöstä epäsäännöllisen säännölliseen AY-työhön.

Tytöt ovat ovat jo teinejä. Ja hyvä niin. Tytöt ovat itsekin hyvin aktiivisia ja harrastavat paljon. Minulta on kysytty, että mitäs perhe tästä puheenjohtajahommasta tuumaa. No, kannustavat kovasti! Osa kyselijöistä on pohtinut kuinka perhe pärjää jos minä ryhdyn kulkemaan ympäri Suomen. No ihan yhtä loistavasti kuin aikaisemminkin. Ennen SuPer-vuosia olin kolmivuorotyössä eli töissä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin, silloin kun muut pesua oli kotosalla. Mieheni ja tyttäreni ovat siis tottuneet minun epäsäännöllisiin työaikoihini. SuPerin ilosanomaa reissasin viemässä SuPerissa työssä ollessani, joten tältä osin mikään ei muutu jos minut valitaan puheenjohtajaksi. Perheestäni ei siis saa kuinkaan päin viriteltyä kapulaa rattaisiin puheenjohtajapestiä ajatellen.

Ensimmäinen luottamustehtävä taitaakin olla Vantaan lapsidiabeetikoiden perhekerhon vetäminen, johon ryhdyin ystäväni kanssa varmastikin aluksi erittäin itsekkäistä syistä. Olen edelleen sitä mieltä, että ilman vertaistukea ja etenkin Riikan apua, en todellakaan jaksaisi illasta toiseen virittää kelloa pätkäisemään yöuntani verensokerin mittaamisen vuoksi. Julkinen kiitos perhekerholaisille!

Seuraava luottamustehtävä tuli Päiväkummun omakotiyhdistyksestä, jossa olen ollut hallituksessa mukana jäsenenä ja välillä varapuheenjohtajana. Lisää luottamustehtäviä tulikin sitten vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen rytinällä. Nyt toisella valtuustokaudella olen myös kaupunginhallituksen jäsen ja sitä kautta myös opetuslautakunnassa KH:n edustajana. Ylikunnallinen luottamustehtävä HUS:n valtuuston jäsenyys ja HusLabin johtokunnan varapuheenjohtajuus. Lisäksi olen jäsen Marja-Vantaa toimikunnassa sekä konsernijaostossa. Kyllä tässä siis hommia riittää… Olen kuitenkin luvannut, että luovun luottamustehtävistäni jos tulen valituksi puheenjohtajaksi. Ja pidän kiinni tästä lupauksestani. En silloin myöskään ole käytettävissä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Opiskelen parhaillaan yhteisöpedagogiksi eli järjestyön ammattilaiseksi. Olen valinnut opinnot järjestökehittämisen ja järjestöjohtamisen näkökulmasta. Minusta siis tulee toukokuussa 2012 koulutettu järjestöjyrä! Teen opinnäytetyöni superilaisen ammattiosastotoiminnan kehittämisestä.

Luottamustehtävien jälkeen ei juuri jää aikaa harrastuksille, mutta nautin liikunnasta juosten, sauvakävellen tai hiihtäen silloin, kun aikataulu sen mahdollistaa. Lisäksi luen ja leivon yhdessä tyttöjen kanssa mielelläni.